sunnuntai, 3. lokakuu 2010

Luokkanousu!

Onnellinen pikapäivitys... Tarmo sai tänään viimeisen kakkosluokan aginollansa MAH:n kisoista Mikkelistä ja nousu  kolmosiin on totta! Ja saatiin vieläpä makeaa mahan täydeltä, "tuplanolla"; ensin hyppyradalta nollavoitto (hyppynolla oli jo ennestään kasassa) ja ehdin olla varma, että päivän nollat olivat tässä. Mutta sitten aivan mahtava aginolla, sijoitus 2. ja SERT! Ei tätä onnea vieläkään oikein tajua!

Ja nyt ollaan niin onnellisia, niin kauan, kunnes karu totuus kolmosten suhteen paljastuu.. Mutta Tarmo on huippu, ihanarakas koiruli.

Päivitellään lisää, jahka nukutaan yön yli. Tässä euforiassa tosin nukkumaan meno tuntuu mahdottomalta..

sunnuntai, 1. elokuu 2010

Sulo 4 v,

Mamman rakas koiraherra on jo tänään 4-vuotias:

Lauma sopii jo samaan kuvaan...

Mutta poikien pitää tietysti saada myös kahdestaan poseerata:

Sirollakin oli merkkipäivä torstaina, ikää neidolla nyt 10 vkoa.. Aika rokotuksiin varattu ja kynsien leikkuuta harjoiteltu. Elo pentupentusen kanssa on ihanaa ja helppoa, agilityuralla on edetty jo mutkaputkeen saakka :

Tarmon kanssa saatiin kaksi nollaa Mikkelistä agility- ja hyppyradalta, eli yhtä nollaa vaille kolmosissa ollaan! Jospa se nollaputki olisi nyt aukaistu.... Sulo ja isäntä myös tempaisivat ensimmäisen agilitynollansa kakkosluokasta.

sunnuntai, 25. heinäkuu 2010

Vielä on kesää jäljellä...

...vaikka loma loppuukin ja aamulla on karu paluu töihin. Takana on tosin täydellinen agility-viikonloppu; Tarmon kanssa kisailtiin Mikkelissä yhteensä neljä starttia ja tuloksena kaksi hienoa nollarataa, toinen agility- ja toinen hyppyradalta. Emännyys omistaa siis yhtä nollaa vailla olevan huippumahtavan agilityjätkän !!! Onhan tämä mannaa useamman kuukauden suossa tarpomisen jälkeen, on tahkottu kontakteja, irtoamispulmia, mamman möhellyksiä jne... Mutta toisaalta kertoo myös siitä, että on me yritetty ja tehty töitä ja vielä on paljon tehtävää jäljelläkin. Kontakteilla on edelleen ongelmaa, mutta tilanne on jo paljon parempi, neljässä viimeisessä kisassa, yhteensä neljässä agilitystartissa ei ole tullut kontaktivirheitä. Jatkamme kuitenkin sitkeää harjoittelua. Ja melkein parasta nyt sunnuntain kisassa oli se, että Tarmo kesti paikallaan lähdössä, huippua!

Sulo ja isäntäkin kunnostautuivat viikonlopun aikana ja Sulo tykitti ensimmäisen nollansa kakkosluokassa hienolla agilityradalla voittaen luokkansa. Toivottavasti Sulon nollaputkikin nyt alkaisi aueta, suurimmat pulmat Sulolla on ollut ja on edelleen kontakteilla ja malttamisessa.

Ja sitten pieni musta tai kääpiö tai Sirotin... rakkaalla lapsella on monta nimeä.. On aivan ihqu, hurja pieni raivopää, joka parhaillaankin tappaa pehmoleluhiirtänsä. Siro on todella mahtava pieni pentu, jota reippaampaa otusta ei voisi ajatella olevan. Kulunut kaksi viikkoa, jonka Siro on laumaamme ihastuttanut, on mennyt nopeasti ja todella helposti. Pisuja tai kakkoja ei sisälle tule oikeastaan lainkaan, yötkin Siro on ollut täysin "kuivana". Hihnassa on opittu kävelemään hienosti ja muutenkin Siro on kotiutunut nopeasti. Sulo ja Tarmo ovat vähitellen alkaneet hyväksyä pienen mustan otuksen ja vähän jo leikkivätkin sen kanssa pihalla. Siro puolestaan ei poikia arastele enää lainkaan, vaan hyppii niiden nenille.. Joten onkin ihan oikein, että pojat välillä Sirolle ärähtävät. Ensimmäisellä viikolla Siro meni sohvan alle nukkumaan ja kertaalleen myös sieltä isotteli koirapojille, tyyliin "olen täällä, koettakaa tulla hakemaan...." Nyt koiraneiti ei enää sohvan alle piiloudu ja toisaalta on neitokaisen jalat sen verran kasvaneet, ettei se kohta meidän matalan sohvan alle enää taivu. Koiraneitokaisen "iltavillit" ovat hurjat, silloin ei pisullakaan voi ulkona käydä yrittämättä purra mamman nilkkaa poikki samalla. Iltavillityksen aikana on myös juoksenneltava muutenkin hurjana ympäri.. Sylissä ärsyttää välillä niin kovasti olla, että on rimpuiltava kuin viimeistä päivää ja jos se ei auta, niin aina voi purra pienten leukojen täydellä voimalla. Siis täydellinen pieni koiraneiti, aivan huippu!

Siron kanssa on kahden viikon aikana tehty kaikkea mahdollista ja liikuttu monissa paikoissa ja hyvin on neiti oppinut sekä autoilun sekä sosiaalisen elämän muutoinkin. Kuluneena viikonloppuna Siro hurmasi kisaväen Mikkelissä agilitykisoissa ja oli sielläkin todella reipas ja rohkea. Vähän piti jo haukkua ja isotellakin radalla meneville koirille.. Seura tekee kaltaisekseen ja Sirossa kasvaa pikku-Tare...  Koirakenttä on Sirolle jo varsin tuttu paikka, niin usein pentupentunen on päässyt treenejä seuraamaan ja putkea Siro on päässyt jo ihan itsekin kokeilemaan. Pienen alkuarkailun jälkeen neitokainen suorastaan juoksi putken läpi.. Loistava tulevaisuus on siis edessä. Kesäloman lopulla vietettiin mukavaa mökki-ilotteluiltapäivää Minnan ja lauman mökillä ja siellä Siro pääsi uimaan. Ihan uimamaisteria Sirosta ei vielä ensi kerralla kuoriutunut, vaikka varsin pontevasti se uikin rantaan veteen laskemisen jälkeen. Oma-aloitteisesti Siro ei kuitenkaan veteen tullut, mutta rohkeasti muuten pyöri rannalla. Mökillä kaikkein hauskinta oli varmasi muu koiraseura ja Siro juoksikin sydämensä kyllyydestä muiden shelttityttöjen kanssa pitkin pihamaata.

Siro on päässyt kotiin tulon jälkeen jo ensimmäistä kertaa yökyläilemäänkin Piian ja lauman luo emännyyden saatua karmean vatsapöpön ja vietettyä hehkeitä hetkiä vessan lattialla. Hyvin oli Sirotuksella yökyläillessä mennyt, silloin vielä osa sisaruksistakin oli vielä paikalla seuraa pitämässä. Helpottaa kyllä tietää, että on ihminen, jonka apuun voi turvautua asiassa kuin asiassa. Kiitokset siis Piia tästä laumasta ja siitä, että olet ystävä; niin paljon sitä onkin näiden koirien myötä saanut hyvää elämäänsä. Sydän on jotenkin kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä tällä hetkellä täynnä, huolimatta siitä, että huomenna alkaa arki ja aherrus.

Kuvia koiraneidistä on vauhdin vuoksi ollut hankala ottaa, mutta tässä nyt kuitenkin muutamia.. Jatkoa seuraa kuvienkin suhteen myöhemmin...

  Yksi mahtuu sohvan alle, toinen ei...

  Mamman unituhruvauva..

  Voisin ehkä joutessani tappaa tässä jonkun...

  Lauman poseeraustaidoissa on vielä oppimista...

  Hän, joka ensimmäisenä vei mamman sydämen..

torstai, 15. heinäkuu 2010

Lauma kasvoi...

Perheeseemme muutti maanantaina maailman ihanin shelttityttö, Cloudgarden`s Famous Flirt, joka arjessa tunnetaan nimellä Siro.

Kiitokset vain Piialle jälleen kerran luottamuksesta! Yritämme pitää tyttelistä hyvää huolta ja toivottavasti paikkaamme ne virheet, joita poikien kanssa on tullut tehtyä...  Agilitytykki tytöstä tulee tottakai, kenties sitten valloitamme myös näyttelykehät.

Yhteiselo Siron kanssa on lähtenyt todella hyvin käyntiin, tyttö on todella rohkea ja reipas pentu. Ensimmäisenä iltana se vinkui ja ulvoi, siis todellakin nosti pienen kuononsa kohti taivasta ja ulvoi (!), mutta vinkumisesta huolimatta se kuitenkin tutki rohkeasti paikkoja ja meni ne meidän pari rappusta olohuoneeseen Sulon perässä. Sulo ja Tarmo eivät nimittäin pariin ensimmäiseen viikkoon uskaltaneet olohuoneeseen tulla ollenkaan. Ensimmäisenä iltana Siro "löysi" myös meidän eteisen peilikaapin. Pentu käveli kohti peiliä, sitten sen ohi, sitten taas peilin eteen ja sitten ohi. Palattuaan taas peilille Siro alkoi läimiä peilissä näkyvää pentua, josko se alkaisi leikkimään.. Nukkumaan mennessä Siro yritti jälleen vähän vinkua ja piipata, mutta kun en reagoinut siihen lainkaan, kävi se nukkumaan. Viiden aikaan aamulla se oli sitä mieltä, että nyt on aika herätä. Kun jatkoin unia, pentukin jatkoi nukkumista ja heräsin lopulta klo 8 ennen Siroa. Eli yöunia tämä vauva ei todellakaan ole vienyt.

Sisäsiisteyskasvatus on hyvässä vauhdissa. Pisuja tulee tietenkin lattialle, mutta todella hyvin pissit ja kakat ovat onnistuneet ulos. Kun pennun vie pihalle, se tekee pissit melkein saman tien. Ja taas vertaus Suloon ja Tarmoon; pojat pidättivät todella kauan tarpeitaan ulkona ja syöksyivät sisälle pissille. Jälleen kerran tuntuu siltä tyttelin kanssa, että voiko tämä näin helppoa ollakaan! Ensimmäisenä yönä Siro oli pissinyt lehdelle, kahteen  yöhön ei ole tehnyt nyt mitään sisälle... Eli kohta ollaan täysin sisäsiistejä. Tänään oli erityisen hieno aamu, heräsimme puoli kahdeksan, lattialla ei mitään ja kun menimme ulos, sekä pissi että kakka onnistuvat pihalle. Naiset ovat varmaan vaan niin paljon fiksumpia...

Siron kanssa on autoiltu päivittäin ja käyty valloittamassa kodin ulkopuolisia ihmisiä. Autossa Siro meinaa ensin "karjua", mutta rauhoittuu sitten ja on hiljaa. Siro matkustaa Piialta lainassa olevassa boksissa, poikien kanssa takahäkkiin sitä ei taida vielä uskaltaa..  Muutenkin Siro on todella touhukas, vetää housun lahkeista, puree varpaita ja nilkkoja ja juoksee poikien perässä ja yrittää pyytää leikkimään. Pojat eivät pikkuötökästä vielä kamalasti välitä, taitavat olla vähän mustasukkaisia. Onneksi Siro ei poikien ärhentelystä välitä ja luulenpa, että kohta koirulit ovat keskenään kavereita.  Erityisesti Siro tykkää Sulosta ja juoksentelee sen perässä, kai pentu tajuaa, ettei Sulo niin kovasti ärhentele kuin Tarmo. Hauskan näköistä on, kun Sulo juoksee "riemukierroksiaan" (siis kiihdyttelee täysiä ympäri pihaa), niin Siro yrittää juosta pienet korvat lepattaen sen perässä.

Olisihan se elo tietysti kahden koiran kanssa ollut helpompaa kuin kolmen.. Lenkit ovat taas vähän aikaa vaikeampia, pisuralli kestää aikansa, karvaa on nurkissa enemmän ja voi sitä hiekan ja kuran määrää syksyllä.. Mutta jotenkin sitä nyt kolmannen kohdalla on osannut nauttia näistä "raskaista" pentupäivistä ihan toisella tavalla. Siro on niin vienyt mamman sydämen, tai siis sen osan, joka ei ollut pojille varattu..

Mitäs poikien kuulumisista.. Sulon ruokahalu on mahtava ja Tarmo on entisensä räyhähenki...  Poikien kanssa on treenailtu ja kisailtu agissa, mutta tuloksia ei ole vielä tullut vaan kakkosluokassa junnataan edelleen. Aallonpohja tavoitettiin Tarmon kanssa Maaningan kisoissa sunnuntaina; täysin puhtaan hyppyradan päätteeksi koiraherra kiersi viimeisen hypyn ja hyppäsi sen väärältä puolelta, tuloksena siis HYL. Harkitsin hetken koko agilityuran lopettamista.. Tarmon kanssa treenaillaan teemalla kontaktit ja irtoaminen/eteneminen, kontaktit alkavat kohta sujua.. Ehkä me siis tästä noustaan, ollaan nimittäin pikkuisen niiden kontaktienkin kanssa ehditty tahkota...Sulo harjoittelee juoksukontakteja, koiraherra käy edelleen niin kuumana kisoissa, että hallinta on vaikeaa.

Meidän lauman ihmisten elämässä on tapahtunut myös muutoksia. Minä sain uuden työtehtävän, jota ennen lomaa ehdin harjoitella kolme viikkoa. Isäntä taas sai vähän surullisempia uutisia töistä, yritämme nyt suunnitella elämää uudelleen näiden uutisten valossa.

Ja nyt emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää blogiaan useammin, kun on taas jotain päivitettävää...

sunnuntai, 4. huhtikuu 2010

Täällä taas

Onpahan taas laiskoteltu blogin päivityksen suhteen.. Kun tuntuu, ettei tässä omassa elossa ole mitään päivitettävää, arki soljuu eteenpäin ja koiruleiden elossa ei ole tapahtunut ihmeitä. Koko alkutalvi on innokkaasti agi-treenailtu, Tarmon kanssa taistellaan kontaktiongelman kanssa ja Sulo treenailee isännän kanssa juoksukontakteja. Tarmon kanssa on käyty pyörähtämässä muutamissa agilitykisoissa, mutta menestystä ei ole tullut. Suurin pulma on kontakteissa ja siinä, että mamman rakas koiraherra ei sitten millään meinaa emännästä radalla irrota, vaikka muuten niin sähäkkä onkin. Eli treenausta vaan edelleenkin kovasti tarvitaan. Sulo ei ole nyt kisannut koko vuonna vielä lainkaan, isäntä aikoo saada kontaktit ensin kuntoon.. Eli saahan nähdä, miten pitkä kisatauko on tulossa...

Sulon elossa ei ole tapahtunut leikkauksen myötä isoja muutoksia. Ainut todella iso muutos on ruokahalun kasvaminen ja nyt koirulin ruokakuppiin voi iskeä mitä vaan ja myös pöydältä varastaminen on tullut tavaksi. Muuten vauhtia riittää ja muille uroskoirille pörhistellään edelleen. Vähän äreä Sulosta on tullut ja välillä vanhempi koiraherraa pölläyttää myös Tarmoa, kun nuoremman koirulin touhut alkavat ärsyttää. Tarmo kiertää ajoittain Suloa, mutta toisaalta pojat edelleen myös leikkivät ja painivat yhdessä, kun sellainen hetki sattuu. Onpahan vaan arvojärjestykset kunnossa ja sehän on ihan ok.

Työrintamalla emännällä on koittamassa uusia, mielenkiintoisia koitoksia vanhan tutun työnantajan palveluksessa. Vähän jännittää, miten uudet työtehtävät lähtevät sujumaan, kyseessä on kuitenkin täysin ennestään uudet ja oudot kuviot. Toisaalta kyllä piristää kovastikin päästä kokeilemaan jotain uutta, toisaalta nyt kun muutos on mahdollista, iskee haikeus luopua tutusta ja tärkeästä työtiimistä. Mutta katsellaan päivä kerrallaan ja lisää sitten, kun muutos on oikeasti tapahtunut.

Ympärillä on ihmissuhteissa tapahtunut yllättäviä muutoksia, jotka ovat saaneet taas emännän ihmettelemään tätä ihmisten maailmaa ja sitä, miten huonosti me ihmiset osaamme ihmissuhteitamme hoitaa. Sama koskee tietysti myös allekirjoittanutta, mutta surullinen ja pettynyt on saanut viime aikoina olla myös läheisten puolesta. Sellaistahan elämä tietysti on, mutta näihin menetyksiin, mitä nyt on joutunut kohtaamaan, en ollut ihan varautunut. Mutta ei kun eteenpäin vaan, paistaa se päivä risukasaankin, aika parantaa haavat ja mitä kaikkea kliseitä sitä onkaan olemassa..

Viime päivinä mieltä on vetänyt matalaksi myös kevään kurakelit.. Koiraherroja on saanut pestä taukoamatta. Tähän kyllästyneenä Tarmo sai osakseen pientä kevennystä.. Eli tulevalle kesälle ei ole kovin pian näyttelykoitoksia tulossa.. Mutta toisaalta, meno agiradoilla on varmaan entistä villimpää..