Onpas ollut taas viikonloppu vauhtia täynnä! Koirulit on taas väsyneitä ja makoilevat, mutta on kyllä ollut niin paljon tapahtumiakin, ettei väsy ole mikään ihme. Kohta on tosin Nuka tulossa emäntänsä kanssa vierailulle, joten eiköhän kohta väsy vähene... ;)

Sulo oli lauantaina Piian matkassa Kuopiossa lonkkakuvissa, samantien tutkittiin silmät ja polvet. Kaikki pitäisi olla ok, silmät on terveet eikä ylimääräisiä ripsiä ole, lonkat on ehkä B, lääkäri oli ollut varovainen arvioissaan. Muutama viikko menee, ennenkuin rekisteripaperit tulee Kennelliitosta, sittenhän sen tietää, miten on lonkkia arvioitu. Se on varmaa kuitenkin jo nyt, että Sulo on terve ja kunnossa, joten agilityn treenaamiselle ei ole esteitä. Katsotaan nyt, mihin me "maallikot" Sulon kanssa päästään. Isäntä on ainakin tällä hetkellä innokas treenaamaan ja ehkä sitä voisi kesällä möllikisoissa kokeilla, mihin Sulosta on. Sulossa riittää kyllä virtaa treeneissä, ainut ongelma on se ärhentely muille uroksille. Radalta ei kuitenkaan karkaile ja vauhtia riittää, eli toivoa on...

Sulo oli kyllä saanut tosi tujut nukutuslääkkeet. Elolle koiruli selvisi yhdentoista aikaan illalla, sitä ennen vaan nukkui ja nuokkui. Kotiin tullessa ei raukka osannut edes käydä pitkälleen lepäämään, vaan huojui seisaallaan. Emännän piti hakea Sulon peti ja pikkaisen tuupata sitä, ennenkuin se tajusi, että nyt on ehkä hyvä käydä pitkälleen lepäilemään.

Emäntä ei päässyt mukaan Sulon eläinlääkärireissulle. Emäntä ja isäntä olivat ystävien lapsen ristiäisissä kummin tehtävää saamassa. Molemmat jutut tärkeitä, mutta kahteen paikkaan ei voi jakautua. Onneksi Sulon tarkastusreissu hoitui Piian avulla, tuhannet kiitokset Piialle! On kyllä tosi ihanaa, kun on kasvattaja samassa kaupungissa ja vielä sellainen ihminen, johon voi todella luottaa! Oltaisiinpa monta kertaa oltu ihmeissämme uusissa tilanteissa me ensimmäisten koirien omistajat ilman Piian apua ja ohjeita!

Tänäänkin sitten vielä vauhtia riitti. Sulolla oli omat agitreenit ja emäntä lähti Piian, Markon, Ripsan ja Tarmon kanssa Kuopioon agilitykoulutukseen. Tarmo pääsi ensimmäistä kertaa esteille, mentiin muutaman kerran putkea ja pussia, keppejäkin kokeiltiin ja vähän kuivaharjoiteltiin hyppyjä ilman hyppyjä.. Ja hyvin meni  makkaran innoittamana, ensimmäiselle kerralla Tarmo ei meinannut putkeen mennä, mutta sen jälkeen ei enää hankaluuksia ollut, kun tiesi makkaranpalan olevan odottamassa. Intoa varmaan lisäsi vielä se, ettei koiruli ollut automatkan takia saanut ruokaa illalla ollenkaan. Oli varmaan kohtuullisen nälkäinen ja senkin vuoksi intoa täynnä. Mutta rohkea ja reipas oli, tietää hyvää siis mahdolliselle tulevalle agilityuralle... ;) Ja vielä parempaa tulevalle uralle tiesi se, että Tarmo haukkui ja räksytti innoissaan kaikille radalla oleville koirille.. Ripsa ja Tarmo, äiti ja poika, haukkuivat oikein kilpaa, niin että varmaan kaikki muutkin paikalla olijat nämä räksyt huomasivat. Intoa pojassa todella riitti, taitaa agility tosissaan koirulia kiinnostaa... Kyllä maittoi uni Tarmolle kotimatkalla ja vielä kotonakin...

Mutta kyllä Sulokin oli väsynyt...

Harmi, ettei ollut kameraa mukana, Tarmon ekoista agitreeneistä ei nyt saatu kuvaa..

Ai niin, se on vielä kerrottava, että Tarmolta on vaihtunut jo kaikki kulmahampaat, kohta on siis pysyvä hammaskalusto suussa.

Ps. tätä kirjoitusta on vuodatettu pätkissä.. Nuka ehti jo käydä ja lähteä.. Kyllä riitti riehuntaa ja leikkiä, Nukassa edelleen enemmän virtaa kuin pienessä laumassa koiria. Mutta kuten Nukan emäntä totesi, onneksi meillä on kaksi koira.. Kun toinen koirista väsähtää, niin toinen on jo ehtinyt levätä ja valmiina leikin jatkamiseen Nukan kanssa. Sulo tosin oli jälleen kiinnostunut Nukasta myös tyttökoirana, ei pelkästään mukavana leikkikaverina... ;) Piti ihan koiraherraa välillä tönäistä pois Nukan kimpusta, niin hurjiksi lähentelyt menivät.. Heikompaa olisi jo hirvittänyt..