Tänään on ollut ihan mukava päivä, uskoakseni Sulolla myös. Isäntä ja emäntä ovat olleet koko päivän Sulon kanssa kotona, mitä nyt illasta ihan pienen aikaa joutui Sulo yksin kotona olemaan. Emäntä on käynyt Sulon kanssa lenkillä ja on tutustuttu kesänaapureihin, jotka Suloon heti tykästyivät. Sulo on saanut olla isännän kanssa mukana pihatöissä ja grillaamassa. On otettu yhdessä pienet päiväunet ja nyt illasta on vaan loikoiltu.

Sulo on kova puolustamaan isäntää ja emäntää. Lenkillä käytäessä Sulon piti saada välttämättä haukkua uudella omakotitalotontilla työssä olevaa kaivinkonetta.. Ja onhan se hyvä pitää kaivinkone aisoissa, eihän sitä tiedä, jos se vaikka hyökkää emännän kimppuun. Kotosalla Sulo on jälleen kuluvan päivän aikana haukkunut jokaikistä pientäkin risahdusta tai ohiajavaa autoa. Se on vähän ärsyttävääkin. Ainakin väsyneenä se käy vähän emännän korviin ja kyllä se taitaa isäntäkin Suloa komentaa, kun se käy turhasta haukkumaan ja murisemaan. Vaan on se toisaalta hyväkin tietää, että on kodin puolustaja olemassa. Meille ei ainakaan kukaan ihan huomaamatta sisälle pääse.

Emäntä on yrittänyt koko päivän vaientaa huonoa omatuntoaan siitä, että on jo kotona, eikä töissä. Toisaalta väsymyksestä on huomannut, ettei se sairausloma ihan turhasta todellakaan ole määrätty. Miten sitä voikin olla niin vaikeaa hyväksyä, että lääkäri omaan ammattitaitoonsa perustuen sen sairausloman kirjoittaa??!! Kai  se olisi helpompi ymmärtää ja hyväksyä, jos olisi konkreettisesti jalka poikki tai pää paketissa. Taitaa emännällä kuitenkin sielu ja sydän paketissa olla... Ja toisaalta ne sellaiset murtumat vaikeammin paraneekin.

Mutta kyllä se tästä... Ohessa otos emännän ja isännän sylivauvasta, jota oikeasti ärsyttää sylissä oleminen... Taitaa Sulo mielessään ajatella, että isäntä ja emäntä on kummia, kun ne koko ajan haluaa helliä ja hypistellä... Vaikka toisaalta, kyllä se Sulo on välillä hellimistä ja hypistelyä vailla... Ainakin aamuisin...