Jo on ehditty poikien kanssa käydä tunnin verran ulkoilemassa... Siitäkin huolimatta, että emäntä tuli yöllä noin puoli yhden aikaan kotiin. Missään kaupungilla ei tullut humppastua, vaan istuttiin pikkujoulua työporukan kanssa; jäi nimittäin pikkujoulut ennen joulua pitämättä ja tuumattiin, että voihan sitä pikkujoulua pitää joulun jälkeenkin.. Vai eikö muka voi??!! Oli kyllä tosi hauskaa, naurettiin ja syötiin hyvin, kestit järjestettiin meidän työporukalla hyväksi koettuun nyyttäritapaan. Kyllä tuli taas ainakin kymmenen vuotta ikää lisää..

Yllätys oli se, että kun tulin kotiin, niin koirapojat eivät todellakaan intoutuneet haukkumaan, vaikka olivat jo nukkumassa isännän kanssa. Pari vienoa haukkua tietenkin pääsi, mutta ei mitään sellaista rähinää, kuin yleensä päivällä, jos joku vieras tulee sisälle. Vai haistoivatko sitten muka, että emäntähän sieltä on tulossa, tiedä häntä. Ei vain näyttänyt kovin hyvää talon puolustamisen kannalta..;)

Tänään ensin hihnalenkkeiltiin ja sitten mentiin järven jäälle juoksemaan, vaikka pakkasta onkin aikasta paljon tähän talveen verrattuna. Emäntä kyllä nauttii talvesta ja koirien kanssa jäällä olemisesta. Jäällä koirulit saa olla rauhassa vapaasti, ei ole huolta autoista tai hevosista. Ulkoilun jälkeen uni sitten maittaa pojille. Miten sitä sitten kesällä osaakaan ulkoilla, kun nyt tottuu oikaisemaan pihan poikki rantaan ja jäälle... Poikia saa kyllä todenteolla pitää silmällä, kun jäät alkavat heiketä, etteivät ne jäälle enää yritä. Parempi varmaan keväästä pysyä kokonaan poissa rannasta.

Jäällä poikien erilaiset luonteenpiirteet tulevat hyvin esille. Sulo intoutuu välillä kulkemaan omia polkujaan ja irtautuu emännästä todella kauas. Aina ei käskystäkään haluttaisi tulla takaisin. Tarmo taas on paimentaja. Vaikka se välillä juoksee kauemmas, se palaa kohta tarkistamaan, onko emäntä varmasti tulossa perässä. Välillä sitten taas sen pitää kieppua jalkojen ympärillä, haukkua ja jopa näykkiä jalkoja ja käsiä. Tarmo pitäisi varmaan viedä oikeasti paimennusta koettamaan, sillä tuntuu olevan ainakin nyt se verissä.

Kuviakin emäntä otti, mutta kun ei aurinko paista, ne on ihan surkeita....

Tässä kuitenkin koti järveltä päin kuvattuna... Ihanaa pihaa odotellessa...;)

Niin.. käytiinhän sitä eilen porukalla Sulon treeneissäkin, myös Henna tuli Nukan kanssa tutustumaan agi-treeneihin. Treenireissun saldona ainakin oli se, että Nuka oppi osoittamaan innostusta haukkumalla, tähän saakka Nuka ei ole juuri muille koirille haukkunut... Tarmo räksytti entiseen malliin, emäntä nosti sen lopulta katsomon laidan taakse, ja kun se ei nähnyt kentälle, haukkuminenkin oli vähäisempää. Mitähän meistä tuumataan, kun lähdetään alkeiskurssille Tarmon kanssa; saadaan vaikka herran räksytyksen takia porttikielto koko kurssille...;) Sulolla meni treenit hienosti, se oli taas tosi innoissaan. Isännän ohjaus on kyllä tosi vähäeleistä ja ihmetellä pitää, miten Sulo isäntää radalla oikein ymmärtää. Taitaa olla meillä ajatustenlukijakoira... Emäntä oli radasta ehkä noin kymmenen metrin päässä, eikä todellakaan kuullut isännän ääntä, kun hän radan aikana ilmeisesti antoi Sulolle käskyjä. Putkeen meno hypyn jälkeen ei meinannut Sulolta onnistua millään, vaan se kääntyi hypyn jälkeen isäntää kohti ihan kuin kysyäkseen "minne?". Siinä kohtaa varmaan oikeasti ongelma oli ohjauksessa, Sulolla ei nimittäin ole mitään estoja putkea kohtaan. Mutta on sekä ohjaaja että ohjattava kehittyneet... Ja jos Sulo edelleen menee lähes pelkällä ajatuksenvoimalla, sillä on edessään loistava agilityura...;)