Emäntä on nyt hyvällä tuulella.. Kaikesta huolimatta. Viikonloppu meni ihan päin pyllyä aviollisten erimielisyyksien takia.. Kaivuri on jälleen hajalla... Työviikko on vasta alussa... Ja kaikesta tästä huolimatta emäntä on nyt tyytyväinen ja hyvällä tuulella! Onkohan nyt jokin pahasti vialla... ;)

Mutta ei, hei, aloitetaan siis alusta. Kaivuri on jälleen hajalla. Tai ei siis se kaivuriosa, vaan traktorin moottori on sökönä ja sitä pitää purkaa. Vehje ehti siis olla kunnossa ehkä kokonaisen viikon. Ihanaa. Traagisen tästä kaikesta tekee se, että kaivurin kuntoonsaamista ollaan odotettu kuin lehmä kesää, että päästäisiin sitä paljon puhuttua pihaa tekemään. Ja jälleen ollaan tässä! Voiko tämä olla tottakaan! Isäntä on kyllä edelleen sitä mieltä, että syksyllä saadaan yläpihalle nurmen siemenet. Emäntä on vähän skeptinen. Katsotaan nyt. Harmittaa. Ja tästä asiasta saatiin siis riita aikaiseksi. Kun emäntää niin harmittaa. Eikä nainen voi todellakaan aina ymmärtää miesten juttuja. Naisen logiikalla ajateltuna meillä olisi piha jo valmiina, jos olisimme saman ajan ja rahan käyttäneet työn ostamiseen kuin traktorin laittamiseen. Mies ei kuitenkaan ajattele näin. Ainakaan meidän mies. Emännän pitää tyytyä vallitsevaan olotilaan. Ja omasta, ihanasta pihasta haaveiluun.

Mutta siis, se meidän "murheenkryynikin" tuli ikuistettua. Tässäpä se, isännän ja isännän veljen yhteinen ylpeys... :)

Toinen viikonlopun erimielisyys emännän ja isännän välillä koski jälleen kasvatuksellisia linjoja.. Isännän veljen poika oli kaverinsa kanssa leikkimässä Sulon kanssa emännän ja isännän pihalla, isäntä oli veljensä kanssa myös pihamaalla. Eipä katsoneet miehet taaskaan poikien perään, vaan antoivat näiden lähteä kotipihasta veljen kesämökin pihalle.. Ja Sulo perässä! Eikö tästäkin ole puhuttu, niin lapsien kuin miestenkin kanssa. Suloa ei saa päästää pihasta lähtemään, ja jos se lähtee, se on heti komennettava takaisin. Kyllä oli emäntä vihainen! Lapset saivat vähän kurinpalautusta lapsille sopivaan sävyyn ja aikuisia ojennettiin vähän tiukkasanaisemmin.. :) Jospa nyt taas vähän aikaa mielessä pysyisi. Ärsyttää!

Mutta Sulo on oma itsensä, ihana Sulo! Katsokaa vaikka:

Piha on hirveä, älkää sitä niin tarkkaan katsoko.. Kuvitelkaa tilalle sellainen ihana vihreä keidas kukkaistutuksineen jne... Jos siitä nyt koskaan emännän viherpeukalolla tai sen puutteella mitään keidasta saadaan... ;)

Sulon kanssa käytiin sunnuntaina jälleen agilityä treenaamassa. Paremmin meni kuin viimeksi, nyt ihan hypättiinkin eikä pelkästään rimoja alitettu... Sulolla riittää kyllä vauhtia ja intoakin, jos sen innon vaan saisi keskitettyä enemmän treenaamiseen kuin tyttöjen tiirailuun.. Tältä varmaan tuntuu oikeasti murrosikäisten poikien vanhemmistakin! Sulo olisi koko ajan nuollut treeneissä olleen tyttökoiran peppua ja keskittyminen meinasi radallakin ihanien tyttöhajujen takia herpaantua. Ja toisille poikakoirille piti tietenkin ärhennellä "Toi on mun nainen" -tyyliin. Ehkäpä se siitä laantuu vähitellen. Toivotaan. Mutta jälleen siis vähitellen parempaan suuntaan ollaan menossa. Sulo vaatii vaan niin kauheasti innostamista ja kehumista, että se kehtaa mitään tehdä. Makkaran ja herkkujen perään kun ei mikään kauhean perso ole.

Tänään sitten käytiin taas Tarmoa katsomassa ja siitäpä on kasvamassa ihana haukku! Kassiin melkein teki mieli laittaa ja kotiin kuljettaa. Eikähän sinne enää mahdottoman pitkä aika ole, kun se kotiin tulee.. Saahan nähdä, miten Sulo tulokkaaseen suhtautuu.. Kun ei oppisi uudestaan herjuuksia tekemään. Ja voi sitä pisun ja kakan pesua aluksi! Sellaistahan se kuitenkin vauvojen kanssa on. Tarmo tuntuu olevan varsinainen sylivauva, koko ajan oli Piia-kasvattajan syliin pyrkimässä. Sulo tulee varmaan mustasukkaiseksi.. Onhan sitä Sulollakin välillä sellaisia syliintulokausia, erityisesti aamuisin sitä pitää paijata ja hypistellä. Ja taisihan se Sulokin ihan pienenä pentuna olla sylihaukku; aika saman oloiset tuntuvat koirulit tässä vaiheessa olevan.

Tässäpä meidän uusi lapsukainen, joka siis huomenna täyttää 4 vkoa:

Tarmo sisaruksineen oli muuten kasvanut hurjasti ja kovasti touhukkaita koiran alkuja jo olivat. Vähän vielä meinasivat tassut livettää liukkaalla lattialla, mutta hienosti jo mentiin ihan juoksuaskelinkin eteenpäin. Ja vähän piti jo nujakoida ja otella sisarusten kesken. Pientä yritystä oli myös kutsua leikkiin aikuisempiakin haukkuja. Housunlahkeet maistuivat pennuista jo hyvälle, joten kelpoja haukkuja siellä on kasvamassa.

Niin, ja sitten emäntä kuuli sellaisen mukavan uutisen tänään, että Henna-ystävä saa marraskuun alkupuolella kotiin pinseri-pennun, uroksen tai nartun, sukupuolesta ei ole vielä  varmuutta. Henna on jo jonkun aikaa koirulia odotellut, joten toki emäntä oli tosi iloinen Hennan puolesta, kun koiran saaminen varmistui. Ja nyt sitten Tarmo saa heti alusta saakka itselleen pentukaverin, jonka kanssa touhuta ja otella ja kasvaa yhdessä aikuisten tavoille.

Eli mitä sitä muuta voisi kun olla hyvällä tuulella! Yritetään unohtaa turhat harmitukset! Ainakin yritetään... :)