Emäntää ei yhtään huvittaisi mennä huomenna töihin.. Eikä ylihuomenna.. Eikä ylihuomisen huomenna.. Eli ei siis varmaan ikinä! Mutta ei auta... Ellei lottovoitto osu kohdalle.. Se saattaa olla tosin vähän hankalaa, koska emäntä ei harrasta lottoamista... Suostuisikohan isäntä toteuttamaan aviollisen elatusvelvollisuutensa... Hmmmm... Sekään ei tunnu kovin uskottavalta vaihtoehdolta...

Sulolla ei tosin ole tällaisia huolia. Pestiin eilen koiraherra ja voi kauhistus, miten se näytti laiheliinilta! Kylkiluut melkein tuntui pestessä. Mutta kun ei sitä saa enempääkään syömään. Tänäkään aamuna ei syönyt oikeastaan mitään. Minkäs teet. Ennen pesua tuntui jo siltä, että karvan lähtö on vähenemässä. Tänä päivänä turkista on sitten taas tippunut tupposia ja harjatessakin karvaa lähti jonkin verran. Nyt kun pohjavillaa on tippunut, on koiruli tietenkin alkanut näyttää laihemmalta.. Tai siis sen oikea koko on paljastunut, kun paksu turkki on ohentunut.

Sulo kävi tänään isännän kanssa agilitytreeneissä. Hyvin oli kuulemma muuten mennyt, mutta edelleen se koiraherra vaan karkailee muiden koiruleiden luokse. Nopeutta on kuitenkin tullut esteillä lisää ja olipa Sulo hypännyt 10 cm korkeimmista esteistä kuin aiemmin. Nyt ylittyi 55 cm, aiemmin on menty 45 cm.

Nyt on muuten koiraherra väsynyt. Emäntä kävi sen kanssa aamulla tunnin lenkillä ja sitten vielä pääsi koiruli isännän kanssa treenaamaankin. On se onnellista Sulon elämä! Ja emännän ja isännän elämä myös Sulon kanssa. Ihana mamman kulta meillä on!