Onpahan taas laiskoteltu blogin päivityksen suhteen.. Kun tuntuu, ettei tässä omassa elossa ole mitään päivitettävää, arki soljuu eteenpäin ja koiruleiden elossa ei ole tapahtunut ihmeitä. Koko alkutalvi on innokkaasti agi-treenailtu, Tarmon kanssa taistellaan kontaktiongelman kanssa ja Sulo treenailee isännän kanssa juoksukontakteja. Tarmon kanssa on käyty pyörähtämässä muutamissa agilitykisoissa, mutta menestystä ei ole tullut. Suurin pulma on kontakteissa ja siinä, että mamman rakas koiraherra ei sitten millään meinaa emännästä radalla irrota, vaikka muuten niin sähäkkä onkin. Eli treenausta vaan edelleenkin kovasti tarvitaan. Sulo ei ole nyt kisannut koko vuonna vielä lainkaan, isäntä aikoo saada kontaktit ensin kuntoon.. Eli saahan nähdä, miten pitkä kisatauko on tulossa...

Sulon elossa ei ole tapahtunut leikkauksen myötä isoja muutoksia. Ainut todella iso muutos on ruokahalun kasvaminen ja nyt koirulin ruokakuppiin voi iskeä mitä vaan ja myös pöydältä varastaminen on tullut tavaksi. Muuten vauhtia riittää ja muille uroskoirille pörhistellään edelleen. Vähän äreä Sulosta on tullut ja välillä vanhempi koiraherraa pölläyttää myös Tarmoa, kun nuoremman koirulin touhut alkavat ärsyttää. Tarmo kiertää ajoittain Suloa, mutta toisaalta pojat edelleen myös leikkivät ja painivat yhdessä, kun sellainen hetki sattuu. Onpahan vaan arvojärjestykset kunnossa ja sehän on ihan ok.

Työrintamalla emännällä on koittamassa uusia, mielenkiintoisia koitoksia vanhan tutun työnantajan palveluksessa. Vähän jännittää, miten uudet työtehtävät lähtevät sujumaan, kyseessä on kuitenkin täysin ennestään uudet ja oudot kuviot. Toisaalta kyllä piristää kovastikin päästä kokeilemaan jotain uutta, toisaalta nyt kun muutos on mahdollista, iskee haikeus luopua tutusta ja tärkeästä työtiimistä. Mutta katsellaan päivä kerrallaan ja lisää sitten, kun muutos on oikeasti tapahtunut.

Ympärillä on ihmissuhteissa tapahtunut yllättäviä muutoksia, jotka ovat saaneet taas emännän ihmettelemään tätä ihmisten maailmaa ja sitä, miten huonosti me ihmiset osaamme ihmissuhteitamme hoitaa. Sama koskee tietysti myös allekirjoittanutta, mutta surullinen ja pettynyt on saanut viime aikoina olla myös läheisten puolesta. Sellaistahan elämä tietysti on, mutta näihin menetyksiin, mitä nyt on joutunut kohtaamaan, en ollut ihan varautunut. Mutta ei kun eteenpäin vaan, paistaa se päivä risukasaankin, aika parantaa haavat ja mitä kaikkea kliseitä sitä onkaan olemassa..

Viime päivinä mieltä on vetänyt matalaksi myös kevään kurakelit.. Koiraherroja on saanut pestä taukoamatta. Tähän kyllästyneenä Tarmo sai osakseen pientä kevennystä.. Eli tulevalle kesälle ei ole kovin pian näyttelykoitoksia tulossa.. Mutta toisaalta, meno agiradoilla on varmaan entistä villimpää..