Niin se vuosi vaihtui; emäntä ei tosin vuoden vaihtumisesta tiennyt mitään, koska oli jo nukkumassa. Sekä emäntä että isäntä sairastivat uuden vuoden vaihtuessa, joten sen kummempia juhlia ei järjestetty, eikä minnekään menty. Tyypillistä, että tunnolliset työntekijät sairastavat lomapäivinään. Edelleen pientä lämpöä, katsotaan, päästäänkö huomenna töihin, vai pidetäänkö koiruleiden kanssa rokulipäivää.

Hermo meinasi mennä uuden vuoden vaihtumisen kanssa. Onneksi asutaan täällä periferiassa, jossa muidenkin juhliminen on  hillitympää ja vaimeampaa kuin kaupungissa. Siitä huolimatta raketteja ja poksutuksia kuului tasaiseen tahtiin ja Sulon ja Tarmon piti haukkua joka ikistä ääntä, minkä kuulivat. Hohhoijaa!! Siinä oli sitten korvat ja hermot tiukoilla. Onneksi mokoma juhla on nyt ohi ja päästään palaamaan tavalliseen päiväjärjestykseen...;)