Tarmo säikäytti emännän oikein kunnolla viime yönä. Eilen käytiin siis rokotuksessa ja emäntä kysyi vielä lähtiessä eläinlääkäriltä, voiko rokotuksesta tulla jälkioireita. Lääkäri totesi tämän olevan mahdollista, luetteli pahoinvoinnin, läähättämisen, kuonon turpoamisen yms. ja kehotti seurailemaan koiraa parin tunnin ajan kotona ja ottamaan yhteyttä eläinlääkäriin, jos oireita ilmenee. Sulolla ei ole koskaan rokotusoireita ollut, joten emäntä arveli tämän pelon olevan turhaa Tarmonkin kohdalla.

Ilta meni ihan normaalisti, Tarmo touhusi ja söi tavalliseen tapaan. Nukkumaan mennessäkään ei vielä mitään omituista. Yöllä emäntä ja isäntä heräsivät ensin siihen, että Tarmo pissaa. Tämä oli sikäli omituista, sillä Tarmo ei ole enää moneen yöhön pissannut yöllä. Pisu osui lehdelle, isäntä nousi ylös, korjasi lehden pois, sammutti valon ja tuli takaisin sänkyyn. Hetken päästä Tarmo nousi uudelleen ylös pediltään ja alkoi yökkäillä ja sitten oksentaa. Taas valot päälle, oksennuksen siivous, koira pedille ja sitten taas valot pois ja nukkumaan. Ja taas Tarmo alkoi oksentaa. Voi kauhistus! Tarmo nousi oksentamaan ainakin 4-5 kertaa ja kullakin kerralla oksensi ainakin pari kertaa.. Eli yhteensä yrjösi yli kymmenen kertaa. Siinä vaiheessa alkoi emännällä olla hätä kädessä, kuoleeko koko pentu käsiin. Vesikuppi haettiin Tarmon lähelle ja yritettiin saada se juomaan, mutta eihän se tietenkään juonut. Jossain vaiheessa se myös kakki, pikkuisen löysää kakkaa tietenkin.

Tässä vaiheessa emännän oli pakko siirtyä toiseen huoneeseen nukkumaan, kun seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen ajomatka Kuopioon ja koko päivän koulutus. Isäntä oli onneksi jäämässä vapaapäivälle kotiin, joten hän pystyi vähän sitten Tarmon kanssa valvomaankin. Eikä tietysti yöllä tuossa kunnossa ollutta koiraa olisi missään nimessä yksin jätettykään.

Aamulla kun emäntä meni herättyään Tarmoa ja isäntää katsomaan, lattialta löytyi jälleen pisua ja todella löysää kakkaa. Tarmo heräsi, mutta vaan pötkyili. Sitä ei kiinnostanut lähteä Sulon kanssa ulos ja sen kuono oli ihan kuiva. Arvaatte varmaan, että emännällä oli hätä! Edelleenkään Tarmo ei suostunut juomaan. Emännän oli kuitenkin lähdettävä koulutukseen ja jätettävä koirulit isännän huomaan. Ajomatkalta emäntä soitteli vielä Piia-kasvattajalle ja kyseli ohjeistusta siihen, josko Tarmoa jo eläinlääkärille pitäisi viedä. Piian kanssa pohdittiin, että tilannetta vielä seurailtaisiin ja koetettaisiin saada Tarmo juomaan ja syömään pienissä erissä. Piia lupautui myös tarvittaessa käydä katsomassa Tarmoa, emäntä ei ihan luottanut isännän hoivataitoihin...

Ja niinhän se on Tarmo päivän mittaan elpynyt. Päivällä oli alkanut jo kiusata Suloa ja syödä ja juoda, ja nyt jo juoksentelee tuossa jalan juuressa lelun kanssa. Päivällä Tarmo on nukkunut paljon ja muutaman kerran ripuloinut ja kerran oksentanut, mutta nyt on jo iltapäivästä ruoka sisällä kestänyt.

Kuukauden päästä olisi se tehosterokotus, saahan nähdä, onko silloin samanlainen oireilu edessä. Rokotus pitää saada varattua sellaiselle päivälle, että seuraavana päivänä emäntä tai isäntä voi varmuuden vuoksi olla poissa työstä. Kyllä ehti emännällä olla koiralapsestaan todella iso hätä ja huoli, ihan kamalaa olisi, jos jompikumpi koiruleista pidemmäksi aikaa sairastuisi.

Niin joo, se pitää vielä sanoa, että viime yönä oli satanut lunta. Sulo ei lumen olemassaoloa ollut enää muistanut, vaikka on jo yhden talven elänyt.. Aamulla piti vähän murahdella aamupisulla muuttuneelle maisemalle ja sopivan hajuista pisupaikkaa piti vähän kauemmin etsiä...