Paljon on taas kerrottavaa.. Ensimmäisenä se kaikkein mukavin uutinen.: Tarmon kanssa kisailtiin JOAn kisoissa Kontiolahdella itsenäisyyspäivänä ja se viimeinen ykkösluokan nolla saatiin kerättyä. Ihan huippurata, emäntä muisti noudattaa Piialta saamiaan ohjeita, väänsi kaikki suunnittelemansa "pakkovalssit" suunniteltuihin paikkoihin, Tarmon pää kesti kontaktit ja muutenkin edettiin ihan huipusti, joten nollahan se sieltä tuli. JEEE!!! Enpä olisi kyllä lähtiessä vielä uskonut, hirmuisesti jännitti koko kisa, kun kakkosluokkaan siirtymisen paineet olivat melkoiset vain yhden nollan puuttuessa. Nollan lisäksi voitto. Toinen rata kisattiin sitten kakkosissa, Tarmo ei kestänyt enää puomin kontaktilla, mutta tulos 5 (huippua, eka kakkosluokan kisa vasta kuitenkin!!) ja sijoitus 2. Sulolle toiselta radalta HYL ja toiselta 15. Isäntä ehti juuri ja juuri eka radan alkuun, oli sitten lähtenyt liian myöhään liikenteeseen.

Sulo taasen on parhaillaan toipilas, sillä siitä tuli tänään ihan palliton tyyppi. Sulo kun ei niillä vehkeillä mitään tee, niin tällaiseen operaatioon raukkaparka sitten joutui. Jospa vähän vähenisi tuo pullistelu ja tytöistä kiinnostuminen. Sulo oli kyllä eläinlääkärillä tosi sitkeä, ei meinannut ensin tipahtaa millään rauhoitteesta. Nyt taas on kotona tosi väsynyt, huojuu kävellessään ja makaa vaan. Vähän on pitänyt jo haukahdella huojuen roska-autolle, muutama juoksuaskelkin on pitänyt ottaa, kun oli toive ulos pääsystä. Juoksuaskeleet sitten päättyivät maata rojahtamiseen keittön matolle. Ulkona ei ole vielä sitten käyty, ensimmäiset pissatusreissut siis vielä illalla edessä. Tarmo on tosi ihmeissään kaverin kunnosta, makoilee sekin ja muutaman kerran on yrittänyt käydä Suloa haistelemassa ja herättelemässä. Tarmokaan ei nyt sitten vielä ole oikein ulos päästy, odotellaan isäntää iltavuorosta. Toisaalta ei tuo ulosmeno oikein houkuta muutenkaan, pakkasta ulkona -20 astetta... Kevyt talvisää siis.

Emäntä jäi joululomalle seurailemaan Sulon toipumista.. Sinänsä tuntuu ihan omituiselta, että joulu on todella niinkin lähellä.. Ei tunnu yhtään joululta, muutama joululahjakin on vielä hankkimatta ja kaikki jouluvalmistelut tekemättä.. Jospa se joulu sieltä kuitenkin jostain löytyisi.. Pitäisiköhän aloittaa vaikka kaappien siivouksella.. Nyt kun kerrankin on aikaa.. Loman kunniaksi koskee lahjakkaasti päähän ja korva tinnittää, joten ihan korkeimmillaan ei tunnelmat ole. Jospa se tästä ja tärkeintä on, että Sulon toipuminen eteneisi toivotulla tavalla.