Niin ne joulut meni.. Nopeasti, niin kuin aina. Ensin kauhea touhotus joulun eteen ja sitten yhtäkkiä huomaa, että joulu onkin jo ohi. Vähän tulee sitten haikeus, kun tietää, että seuraavaan jouluun on vuosi aikaa. Mutta sellaistahan se on, onhan sitä arkeakin vietettävä, että osaa sitten vuoden juhlia arvostaa.

Sulo ja Tarmo olivat olleet kilttejä, kun lahjojakin saivat. Yhteiseksi lahjaksi pojat saivat pallon, jonka sisälle voi laittaa nameja, palloa pyörittämällä sitten namit saa ulos pallosta (pallolla on varmaan joku fiksu nimikin, mutta blondina emäntä ei voi tietenkään kaikkea muistaa). Vähän aikaa meni ennen kuin pojat tajusivat, mistä hommassa on kyse. Suloa varsinkin joutui vähän auttamaan ja pyörittämään palloa nenän edessä, herra kun ei ole koskaan ollut ahne. Nyt molemmat pojat jo pyörittävät palloa varsin näppärästi ja Tarmo vie herkut Sulonkin nenän edestä. Pallon lisäksi pojat saivat muutaman herkkuluun ja tänään vielä sellaiset hassut kaulapannat, joissa vilkkuu punaiset valot.. Vielä ei ole niitä testattu, että miten ne poikien kauloihin käyvät.

Tarmo meinasi saada joulupäivävierailulla anopin luona ähkyn. Kielloista huolimatta anoppi syötti Tarmolle kinkkua ja piparia, "kun se kerta vaan ruokaa ottaa". Vierailun jälkeen Tarmo ei edes pissannut kuuteen tuntiin ja emännällä oli jo pennustaan hätä. Meinasi melkein perheriita tulla vierailun lopputulemana. Seuraavalla kerralla on vaan oltava jämympi anopin kanssa, kun ei itse näköjään tajua, ettei koirille voi mitä tahansa syöttää.

Emäntä on kuullut, että kotikylällä on melko suurella todennäköisyydellä liikkunut susi. Voi kamalata! Erityisesti aamuisin emäntää pelottaa koirien kanssa ulkona kävellä, kun on vielä niin pimeää, ettei edes eteensä näe. Kyllä on pidettävä koiruleista huoli, hirveää olisi, jos susi jommankumman nappaisi. Toivotaan, ettei moisen hukan kanssa yhteen törmäillä.

Tarmolta on todenteolla ruvennut lähtemään hampaita. Eilen löydettiin matolta kaksikin hammasta, joista toinen oli kulmahammas. Kohta on siis pysyvä purukalusto herralla suussa. Emäntä ihmetteli eilen, kun huomasi Tarmon jalassa kuivunutta verta, että mihin pentu on itsensä satuttanut. Tänään sitten tuli oivallus, että veri on mitä todennäköisimmin tullut suusta, kun Tarmo itseään nuolee ja puhdistaa. Ei siis ollutkaan pikkujätkä haavoilla.

Tänään oli Sulolla treenit, hyvin meni muuten, mutta herrassa oli ylipaljon virtaa. Kaikille koirille piti ärhennellä ja osoittaa, kuka on kingi maneesissa. Radalla Sulo meni hyvin, se oikein lensi. Ohjaukseen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota, sillä huomasi selvästi, että Sulo kuumui ja sitten vähän tuskastui, kun ei tiennyt, mihin pitäisi mennä, kun ohjaus ei ollut ajantasaista. Isäntä oli tänään kuten edelliselläkin kerralla Sulon kanssa treeneissä; edellisellä kerralla Sulo oli käynyt oikein isännän lahkeisiin kiinni, kun ei ollut tiennyt, mihin mennä, tyyliin "minne, minne, minne???". Vauhtia Sulossa todella piisaa ja liitoa, ihan oli emäntä omastaan ylpeä, vaikka ei vielä täydellisiä ollakaan.

Tarmo oli ekaa kertaa maneesissa mukana. Aluksi Tarmo oli säikky, veti korvia luimuun ja häntää jalkojen väliin. Mutta lämpenihän se pikku räksyttäjäkin, ja kyllä sitä räksytystä sitten riitti! Joka paikkaan olisi pitänyt päästä ja ilmeisesti esteillekin, kun jokaista radalla menijää piti häntä heiluen haukkua! Taitaa Tarmosta todella tulla agilityhaukku! Ja hyppäsipä pikkuherra muutaman kerran maneesin reunalaudan yli, niin on siis ensimmäiset "agilityesteet" suoritettu! Ja kai oli Tarmosta mukavaa ollut, kun se ei kotimatkalla autossa muistanut kunnolla edes kuolata...;)

Huomenna on uudenvuodenaatto, saahan nähdä, mitä nämä meidän ääniherkät räksyt raketeista tuumaa...