Onpa viikonloppu taas hujahtanut vauhdilla, ärsyttää huominen töihin meno! Mutta toisaalta, ei ole viikonlopun aikana työasiat ehtineet olla mielessä. Perjantaina Piia ja Marko kävivät kylässä, Piia trimmasi Tarmoa ja leikkasi tassukarvoja lyhyemmiksi. Myös Sulo sai trimmausta osakseen; emäntä ei ole uskaltanut leikata karvoja sen anturoiden välistä, joten parturoitavaa oli jonkin verran. Keväämmällä on kyllä suunnitelmissa leikata Sulon jalka- ja massukarvoja lyhyemmiksi, niin puhtaanapito kurakeleillä olisi edes vähän helpompaa.

Lauantaina Heidi ja Janne tulivat yökyläilemään, mukavaa oli. Heidi ja Janne touhusivat koirien kanssa sisällä ja ulkona, sisällä mm. piiloleikki oli se koirista että lapsista mukavaa. Heidi tai Janne otti koirat kodinhoitohuoneeseen ja toinen meni piiloon. Koirulit hoksasivat heti, että kadonnutta ihmiskaveria piti etsiä, ja niinpä haukkua ja vauhtia riitti. Sekä lauantaina että sunnuntaina oltiin ulkona jäällä, sunnuntaina isäntä ajelutti Heidiä ja Jannea moottorikelkalla jäällä ja Sulo juoksi hurjana kelkan perässä. Ei ihmekään, että on nyt väsynyttä koiraa!

Emäntä yritti filmata koiruleita ulkona, kun kerrankin aurinko paistoi. Mutta tietenkin kamerasta piti loppua virta juuri strategisella hetkellä. Pari kuvaa onnistui, niistä ainakin näkee, että meillä on jonkun verran nyt lunta:

Ja sitten koko viikonlopun hurjin juttu... Emäntä oli Sulon kanssa agi-treeneissä ja se ei ollutkaan heikkohermoisille tai lapsille sopivaa katsottavaa!! Emäntä ei ole ollut kuin kerran Sulon alkeiskurssin aikaan treenaamassa aiemmin, mutta nyt kun isäntä eikä Heidikään treeneihin päässyt, niin emäntä tuli ylipuhutuksi. Treeneihin menoa näin kylmiltään helpotti se, että emäntä sai mennä kakkosryhmäläisten treeneihin, joissa oli Piia myös Brillin kanssa; vähän näin niinkuin henkistä tukea ja ohjausta sai paitsi treenien vetäjältä niin myös Piialta ja Markolta. Mutta oli se silti tämän sunnuntain huumoripläjäys koko homma! Sulo oli loistava... Mutta turkasen nopea. Eihän emäntä ennättänyt edes kääntyä niin se oli tullut jo putken toisesta päästä ulos tai juossut ihan toiseen suuntaan, kuin emännän olisi pitänyt tarkoittaa.. Se oli siis kaiken kaikkiaan emännän vika, ei Sulon. Emännällä ei kestänyt ajatus koossa, eikä joka hetki edes tiennyt, missä päin kenttää oli menossa, kun vauhti oli niin hirmuinen. Onneksi ei liene kellään ollut piilokameraa mukana, muuten olisi vaarana päätyä Huumaan tms. tv-ohjelmaan otsikolla "Sulon emännän salainen agilitytreeninauha, jota ei saa näyttää kenellekään". Mutta toisaalta, toisen radan aikana alkoi meno jo tuntua paremmalta ja vähän päästiin jo hajulle asiasta, joten vielä emäntä ei lannistunut ja ehkä uskaltaa jopa toistamiseen lähteä Sulon kanssa treeneihin. Ja Tarmon kanssa alkeiskurssille sitten keväällä, ehkä emännässä on toivoa. Ja vaikka ei toivoa olisikaan, niin onpahan muilla ainakin hauskaa..;) Ja pikkuisen emännällä myös, onhan sitä osattava itselleenkin nauraa.