Perheeseemme muutti maanantaina maailman ihanin shelttityttö, Cloudgarden`s Famous Flirt, joka arjessa tunnetaan nimellä Siro.

Kiitokset vain Piialle jälleen kerran luottamuksesta! Yritämme pitää tyttelistä hyvää huolta ja toivottavasti paikkaamme ne virheet, joita poikien kanssa on tullut tehtyä...  Agilitytykki tytöstä tulee tottakai, kenties sitten valloitamme myös näyttelykehät.

Yhteiselo Siron kanssa on lähtenyt todella hyvin käyntiin, tyttö on todella rohkea ja reipas pentu. Ensimmäisenä iltana se vinkui ja ulvoi, siis todellakin nosti pienen kuononsa kohti taivasta ja ulvoi (!), mutta vinkumisesta huolimatta se kuitenkin tutki rohkeasti paikkoja ja meni ne meidän pari rappusta olohuoneeseen Sulon perässä. Sulo ja Tarmo eivät nimittäin pariin ensimmäiseen viikkoon uskaltaneet olohuoneeseen tulla ollenkaan. Ensimmäisenä iltana Siro "löysi" myös meidän eteisen peilikaapin. Pentu käveli kohti peiliä, sitten sen ohi, sitten taas peilin eteen ja sitten ohi. Palattuaan taas peilille Siro alkoi läimiä peilissä näkyvää pentua, josko se alkaisi leikkimään.. Nukkumaan mennessä Siro yritti jälleen vähän vinkua ja piipata, mutta kun en reagoinut siihen lainkaan, kävi se nukkumaan. Viiden aikaan aamulla se oli sitä mieltä, että nyt on aika herätä. Kun jatkoin unia, pentukin jatkoi nukkumista ja heräsin lopulta klo 8 ennen Siroa. Eli yöunia tämä vauva ei todellakaan ole vienyt.

Sisäsiisteyskasvatus on hyvässä vauhdissa. Pisuja tulee tietenkin lattialle, mutta todella hyvin pissit ja kakat ovat onnistuneet ulos. Kun pennun vie pihalle, se tekee pissit melkein saman tien. Ja taas vertaus Suloon ja Tarmoon; pojat pidättivät todella kauan tarpeitaan ulkona ja syöksyivät sisälle pissille. Jälleen kerran tuntuu siltä tyttelin kanssa, että voiko tämä näin helppoa ollakaan! Ensimmäisenä yönä Siro oli pissinyt lehdelle, kahteen  yöhön ei ole tehnyt nyt mitään sisälle... Eli kohta ollaan täysin sisäsiistejä. Tänään oli erityisen hieno aamu, heräsimme puoli kahdeksan, lattialla ei mitään ja kun menimme ulos, sekä pissi että kakka onnistuvat pihalle. Naiset ovat varmaan vaan niin paljon fiksumpia...

Siron kanssa on autoiltu päivittäin ja käyty valloittamassa kodin ulkopuolisia ihmisiä. Autossa Siro meinaa ensin "karjua", mutta rauhoittuu sitten ja on hiljaa. Siro matkustaa Piialta lainassa olevassa boksissa, poikien kanssa takahäkkiin sitä ei taida vielä uskaltaa..  Muutenkin Siro on todella touhukas, vetää housun lahkeista, puree varpaita ja nilkkoja ja juoksee poikien perässä ja yrittää pyytää leikkimään. Pojat eivät pikkuötökästä vielä kamalasti välitä, taitavat olla vähän mustasukkaisia. Onneksi Siro ei poikien ärhentelystä välitä ja luulenpa, että kohta koirulit ovat keskenään kavereita.  Erityisesti Siro tykkää Sulosta ja juoksentelee sen perässä, kai pentu tajuaa, ettei Sulo niin kovasti ärhentele kuin Tarmo. Hauskan näköistä on, kun Sulo juoksee "riemukierroksiaan" (siis kiihdyttelee täysiä ympäri pihaa), niin Siro yrittää juosta pienet korvat lepattaen sen perässä.

Olisihan se elo tietysti kahden koiran kanssa ollut helpompaa kuin kolmen.. Lenkit ovat taas vähän aikaa vaikeampia, pisuralli kestää aikansa, karvaa on nurkissa enemmän ja voi sitä hiekan ja kuran määrää syksyllä.. Mutta jotenkin sitä nyt kolmannen kohdalla on osannut nauttia näistä "raskaista" pentupäivistä ihan toisella tavalla. Siro on niin vienyt mamman sydämen, tai siis sen osan, joka ei ollut pojille varattu..

Mitäs poikien kuulumisista.. Sulon ruokahalu on mahtava ja Tarmo on entisensä räyhähenki...  Poikien kanssa on treenailtu ja kisailtu agissa, mutta tuloksia ei ole vielä tullut vaan kakkosluokassa junnataan edelleen. Aallonpohja tavoitettiin Tarmon kanssa Maaningan kisoissa sunnuntaina; täysin puhtaan hyppyradan päätteeksi koiraherra kiersi viimeisen hypyn ja hyppäsi sen väärältä puolelta, tuloksena siis HYL. Harkitsin hetken koko agilityuran lopettamista.. Tarmon kanssa treenaillaan teemalla kontaktit ja irtoaminen/eteneminen, kontaktit alkavat kohta sujua.. Ehkä me siis tästä noustaan, ollaan nimittäin pikkuisen niiden kontaktienkin kanssa ehditty tahkota...Sulo harjoittelee juoksukontakteja, koiraherra käy edelleen niin kuumana kisoissa, että hallinta on vaikeaa.

Meidän lauman ihmisten elämässä on tapahtunut myös muutoksia. Minä sain uuden työtehtävän, jota ennen lomaa ehdin harjoitella kolme viikkoa. Isäntä taas sai vähän surullisempia uutisia töistä, yritämme nyt suunnitella elämää uudelleen näiden uutisten valossa.

Ja nyt emäntä ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää blogiaan useammin, kun on taas jotain päivitettävää...