Sulo tuli sunnuntaina 1.7.2007 11 kuukauden ikään. "Virallinen" kuva on kuitenkin vielä ottamatta; tänään oli tarkoitus koirulia filmata laituria ja ehkä emäntäkin olisi päässyt kuviin, kun naama on häiden vuoksi tehdyn koemeikin takia nättinä.. Mutta sitten kameran pattereista olikin virta lopussa, eikä kuvan otto onnistunutkaan. Huomenna sitten, mutta sitten otetaankin kuvia ainoastaan Sulosta, kun emännältä on ehditty maalit huuhtoa pois.. Täytyy sitten tännekin tuoda Sulon viimeisin kuva. Kuukauden päästä Sulo täyttää kokonaisen vuoden. Tarkoitus on pitää Sulolle synttärit; pitänee tehdä Sulolle ihan oma kakku ja ehkä on kutsuttava ne harvat koirakaverit kylään. Ja onhan sitä ihmisystäville kahvit keitettävä.

Tänään siivottiin. Lattialla on ihanan puhtaat matot, tuoksu kotona on sen mukainen eli puhdas. Vastaavaa olotilaa joutuukin sitten odottamaan vuoden, seuraavaan kesään ja mattojen pesuun. Täytyy siis yrittää nauttia tästä niin kauan kuin voi!

Meillä oli viime yönä siskon lapset yökylässä. Sulo leikki Heidin ja Jannen kanssa etsintäleikkiä. Toinen lapsista meni piiloon ja Sulo sitten etsi kun sai luvan. Sulo tykkäsi leikistä, etsi mukuloita innoissaan ja häntä heilui, kun piilo löytyi. Taas huomasi sen, että Sulo tarvitsee todella paljon seuraa ja aktivointia. Ehkä se koirakaveri olisi ihan tarpeen. Kyllähän sitä tietysti isäntä ja emäntäkin mielellään Sulon kanssa aikaa viettää. Joskus tietysti joutuu pakostikin tekemään ihmisten asioita enemmän ja silloin Sulolla on tylsää. Eihän sitä tietysti aina voikaan hauskaa olla.. Ei niin koirilla kuin ihmisilläkään..

Sulosta paljastui taas muuten uusi piirre. Ostin herralle possunkorvia. Niitä ei sitten kelvannutkaan syödä; Sulo otti korvan mukaansa kun lähdimme aamulla aamupisulle. Ennemmin ei sitten Sulo suostunut sisälle tulemaan, ennenkuin oli saanut korvan piilotettua. Saahan nähdä, mistä koiruli sen löytää aikanaan, vai onko korva nyt täysin unohdettu. Sisälläkin Sulo on nykyisin piilottavinaan luita; käytännössä vie siis luun esimerkiksi makuuhuoneeseen nurkkaan nojatuolin viereen ja jättää sen sitten siihen; ilmeisesti piilo on silloin Sulon mielestä hyvä. Luita ei kuitenkaan enää tätä nykyä kelpaa syödä, vaikka olisivathan ne hyviä hampaiden puhdistumisenkin takia. Mutta auta armias, jos Sulo pääsee käymään vaivihkaa saunan puolella puukorilla; kyllä silloin kelpaa tuoda puukalikka vaikka olohuoneenkin puolelle syötäväksi. Ehkä se puu sitten maistuu paremmalta, kuin varsinaisesti tähän tarkoitukseen hankittu puruluu... Mene tiedä häntä.