...tai sitten kamalaa, emäntä ei ole siitä päässyt ihan selvyyteen, kumpaa se Sulon mielestä oikeastaan on. Kovasti imuria pitää kuitenkin haukkua ja sitä pitää yrittää purra.. Ja mattojen päältä imuroiminen se vasta saakin Sulon ihan sekaisin, silloin pitää ehdottomasti purra sekä imuria että imuroitavaa mattoa. Ääntä riittää ainakin mökissä imuroinnin aikana, imuri pitää oman äänensä, Sulo haukkuu ja emäntä karjuu.. Kauhun tasapaino siis säilyy... :)

Kelit on kyllä ihan kököt ja tuottavat jatkuvaa imuroinnin tarvetta.. Erityisen kökkö keli on juuri senkin takia, että asutaan täällä multapellon ja hiekkateiden keskellä.. Tänään onnistuttiin käymään Sulon kanssa lenkillä siten, ettei kastuttu. Muutama kilo hiekkaa vaan piti lenkin jälkeen kuitenkin pestä herran turkista. Voi ihanuutta! Talvea jo kovasti odotellaan..

Enpä ole tainnut muistaakaan kertoa, että Sulolle on jotenkin kummallisesti alkanut ruokakupin sisältö maistua. Tarjottava ruoka on pysynyt samana, mutta kuppi tyhjenee nyt ilman suurempia ihmettelyjä. Olisiko syömättömyydessä ollut mukana murrosiän oikutteluja ja varmaan myös kesän kuumuus toi mukanaan ruokahaluttomuutta. Ja jotain kummallista on muutenkin ilmassa, kun Sulo on muutamana iltana jopa syönyt luuta. Jospa se onkin viisaampi kuin on luultu ja on ymmärtänyt puheista, että kotiin on muuttamassa toinen koiruli.. Tietysti pitää ruveta puolensa pitämään, ettei tuleva pentu tule ihan nenille hyppimään... ;)