Tarmo potee matkapahoinvointia autossa! Voi raukka! Ei sitä alussa ollut, mutta nyt muutaman automatkustuskerran aikana on koiruli ruvennut kuolaamaan ihan älyttömästi noin pienelle koiralle, syljeneritys on ihan paniikinomaista. Ja muutaman kerran on sitten oksennettukin. Ensin luulin, että oksentaminen on emännän hölmöyttä, kun vasta oli syöty ennen autoajelua. Mutta oksentipa koirapoika sitten yhden kerran, vaikka syömisestä oli kulunut jo pitkä aika. Harmi homma, emäntää säälittää, kun toisella tuntuu olevan paha olla, eikä sitä voi auttaa. Eipä auta kai muu, kuin koettaa koirulia mukana kuljettaa, jospa se siihen sitten tottuisi jossain vaiheessa. Samaa sanoi Piia-kasvattaja ja eläinlääkäri rokotuksen yhteydessä. Jotain matkapahoinvointilääkkeitä koirille kuulemma on olemassa, jos tarvitsee sitten pidempiä matkoja varten helpotusta oloon. Katsotaan nyt sitten, mihin tämä pahanolon poteminen johtaa.

Niin, Sulo ja Tarmo kävivät tänään eläinlääkärissä rokotettavana, Tarmolle on uusi aika varattuna kuukauden päähän, Sulon seuraava tehoste on vasta kahden vuoden päästä. Hyvin meni rokotusoperaatio, kumpikaan ei asiaa edes huomannut. Sulosta tuntui ilmeisesti vähän järkyttävältä olla pöydällä kopeloitavana, mutta ihmeen rauhallinen kuitenkin oli. Odotustilassa piti vähän haukahdella aikaa odotellessa, joten emäntä ehti vähän epäilemään, mitä Sulo eläinlääkärin käsittelystä tuumaa. Molemmilla koirilla oli asiat kunnossa, sydänäänet ok ja pallitkin tallella. Hampaita katsottiin molemmilta, tosin Sulo pisti vähän enemmän tätä vastaan. Ei ollut Sulo eläinlääkärin mielestä liian laiha ja tottahan on, että on koiraherralle ruvennut ruoka nyt paremmin maistumaankin, kun on Tarmo ruuasta kilpailemassa. Perusterveita nuoria koiraherroja, ja jos näin jatkuu, eläinlääkäristä ei toivon mukaan meille mikään kovin tuttu paikka tulekaan.

Sulolla on takana yhdet treenit maneesilla. Hyvin meni jälleen kerran. Tosin Sulon ryhmässä tuntuu olevan nyt paljon poikakoiria, joille pitää vähän ärhennellä. Treenaamista tämä ärhentely ei kuitenkaan haitannut, lähinnä siihen ärhentelyyn piti keskittyä odotellessa. Emäntä puolestaan totesi olevansa järkyttävän allerginen heinälle tai hevosille tai molemmille. Vaikka siis maneesilla ei varsinaisesta hevosesta näkynyt jälkeäkään (mitä nyt kakkaa) treenien aikana, emäntä sai järkyn allergisen kohtauksen ja aivasteli ja niisti nenää koko treenien ajan. Välillä piti käydä ulkona happea vetämässä ja jättää Sulo kokonaan Heidin huomaan. Ei siis olisi tullut emännästä ratsutyttöä, onneksi siihen suuntaan ei ole ollut innostustakaan.

Nuka-neitonen kävi oman emäntänsä kanssa meillä vastavierailulla. Vierailu oli alkaa köpelösti Nukan lähtiessä omaa emäntäänsä karkuun meidän kotipihalta.. Jotain koiraneiti säikähti ja lähti päättömästi säntäämään metsään. Kauhistunut omistaja perään.. Onneksi Nuka oli pulahtanut johonkin ojaan ja karkumatka oli seisahtunut siihen. Koira oli märkä ja pelokas sen reissun jälkeen, mutta jos ei olisi tullut oja vastaan, ties miten pitkälle Nuka oli juossut. Kuivattelujen jälkeen Nuka jaksoi jo Sulon ja Tarmon kanssa leikkiä, myös Sulo oli varsin kiinnostunut tyttöpennusta ja sen takapuolesta... Saahan nähdä, millaisen kilpailun emännän koirapojat saavat jonakin päivänä aikaan Nuka-neidin suosiosta...

Kuvia sitten lopulta Tarmosta ja Nukasta...

Tässä ollaan Nukan kotona kyläilemässä, eli Tarmon ja Nukan ensimmäiset leikit yhdessä...

Ja tässä ollaan sitten Sulon ja Tarmon kotona, Tarmolla ja Nukalla taitaa olla aika raivoisat leikit menossa...

Ja oli Sulokin Nuka-pennusta kiinnostunut...