Nyt meitä on siis neljä, Tarmo tuli taloon eilen, 5.10.2007. Emännällä oli ajatus vuodattaa heti samana iltana blogiin uuden tulokkaan kuulumisia, mutta jonnekin se ilta sitten vaan meni.. Ja kotonakin oltiin vasta vähän yli yhdeksän illalla, joten eipä siinä sitten muuta ollut kuin kotiin asettautumista ja iltapuuhia.

Sulo oli mukana Tarmon hakureissulla. Sulo ei varmaan tajunnut, että kyläilyreissulta on kaveri mukaan lähdössä; itse asiassa pennut eivät sitä kiinnostaneet juuri lainkaan. Eipä se tietenkään ollut ihmekään, paikalla kun oli niin paljon ihania koiraneitosia, jotka olivat tietysti paljon kiinnostavampia kuin pennunrääpäleet...;) Erityisesti pentujen Ripsa-mamma, periaatteessa siis Sulon sisko, oli iskemisyritysten arvoinen. Ripsa salli välillä lähentelyn, välillä Sulo sai päihin.. Eikös se näin ole ihmismaailmassakin...;)

Autossa matkalla kotiin Sulo alkoi jo vähän Tarmosta kiinnostua, mutta malttoi kuitenkin ihan rauhassa pysyä takapenkillä. Tarmo oli matkalla rauhallinen, ei voinut pahoin eikä uikuttanut. Tarmo matkasi kotiin emännän sylissä, matka kun oli varsin lyhyt. Paikallaan Tarmo ei kuitenkaan kestänyt, se pyrki nousemaan emännän kaulalle ja taisi kasvojakin nuolla.. Ihan hyvin lähti siis liikkeelle tämä tutustuminen!

Kun tultiin kotiin, laskettiin koirulit vähäksi aikaa pihalle, Sulon kun ainakin piti päästä pisulle. Tarmo ei tietenkään vielä onnistunut ulkona pissimään, emäntä nyt ei sitä odottanutkaan. Ulkona oli pimeää ja Tarmo oli vähän ihmeissään. Sulo olisi halunnut leikkiä Tarmon kanssa ja otti muutaman vauhdikkaan hyppy-pyppy-koikka-loikan Tarmoa kohti.. Se ei Tarmosta tainnut tuntua kivalta, koska se lähti vinkuen karkuun. Tämä osa tutustumista ei siis lähtenyt kovin hyvin liikkeelle... :)

Sisällä Tarmo ei lähtenyt oma-aloitteisesti keittiötä kauemmas. Pieni pisu osui keittiöön asetetulle lehdelle ja ruokakin maistui, tosin ensin isännän kädestä. Sulo taisi olla vähän pelottava, mutta toisaalta kiinnostava. Kun Sulo meni olohuoneeseen, Tarmon piti vähän isotella sille välimatkan päästä keittiöstä haukkumalla tosi pelottavasti... Ja haukkua piti tietenkin myös omalle peilikuvalle. Hassuinta oli se, että Tarmo tehosti isotteluaan hyppimällä muka uhkaavan oloisesti edestakaisin. Suloa koko touhu vähän ihmetytti, sillä se jähmettyi paikalleen ja tuijotti pentua. Eli kovin uhkaavana Sulo ei tilannetta ottanut...;)

Ensimmäinen yö meni todella hyvin. Tarmo nukkui omalla, uudella pedillään, emäntä oli vieressä sängyssä. Sen Tarmo sai aikaan, että isäntä ja emäntä ainakin nämä ensimmäiset yöt nukkuvat eri huoneissa; eihän sitä pientä raaski yksin jättää. Emännän ja isännän makuuhuoneeseen Tarmo ei heti pääse, koska siellä on laminaattilattia, joka ei tykkää pitkään seisovista pisuvahingoista... No, Tarmo nukkui koko yön ihan hiljaa, ei ulissut eikä uikuttanut  yhtään. Sulo ei tietenkään malttanut nukkua omalla paikallaan isännän luona, vaan nukkui Tarmon ja emännän kanssa samassa huoneessa. Emäntä heräsi puoli kuuden aikaan, Tarmo oli tuolloinkin omalla pedillään, mutta heräsi, kun emäntä sytytti valot. Kun emäntä nosti Tarmon lehden päälle, se teki siihen isot pisut. Ja sitten taas nukuttiin, herättiin vasta puoli kahdeksan. Eli vielä ei ainkaan univelkaa ole päässyt syntymään!!

Aamulla ruoka maistui Tarmolle jo lautaselta. Suloa olisi kiinnostanut Tarmonkin ruoka, eli siinä varmaan oikeasti käy niin, että Sulo vähentää Tarmon myötä nirsoiluaan ruuan kanssa. Muutoinkin Sulo tuntuu olevan vähän mustasukkainen; kun emäntä hellii Tarmoa, Sulo työntäytyy väliin vaikka väkisin. Possunkorvasuikaileista tuli Sulon mielestä maailman ihanimpia, kun emäntä erehtyi antamaan Tarmolle yhden Piia-kasvattajalta mukaan saadun suikaleen.. Ja kun emäntä istuu lattialla, Sulo tulee syliin istumaan. Niin sitä emännän huomiosta kilpailee nyt kaksi koirapoikaa!

Nyt sekä Sulo että Tarmo nukkuvat. Emäntä ehti jo käydä poikiensa kanssa ulkona, ensin lenkkeiltiin niin, että Tarmo oli pääsääntöisesti emännän kainalossa ja Sulo hihnassa, sitten pojat olivat molemmat irti rannassa. Pääsi Tarmo juoksentelemaan vähäksi aikaa tiellekin, oli aika huvittava näky, kun se yritti juosta Sulon perässä. Sulo kuitenkin taisi olla edelleen Tarmon mielestä vähän pelottava, sillä Sulolla on aika äkkinäiset liikkeet. Suloa kiinnostaisi kovasti leikkiä Tarmon kanssa, mutta Tarmo ei vielä oikein uskalla leikkiin heittäytyä. Muutaman kerran Sulo ehti tönäistä Tarmon selälleen ja Tarmo juoksi hädissään emännän jalkoihin turvaan. Siitä se kaveruus alkaa...:)

Kakkaa Tarmo ei ole vielä tehnyt ja pisujakin tosi harvakseltaan. Emäntä on saanut luututa vasta yhden pisun lattialta. Mutta eiköhän niitä pisuja ja kakkojakin vielä saada ihan riittämiin...

Tarmo on tosi suloinen, ihana pentu! Emännän on vaikea uskoa, että Sulo on joskus ollut yhtä pieni; itseasiassa Sulo olikin melkein kilon painavampi kun se muutti emännän ja isännän kotiin. Emäntä on kuitenkin ylen onnellinen ja ylpeä molemmista koirapojistaan! Työtä tällä hetkellä tietysti koiruleiden kanssa on kaksinverroin, mutta enemmän nämä pojat kuitenkin antavat kuin ottavat!

Kiitos Piia näistä molemmista, ihanista koirapojista!

Ja tässä vielä uusi tulokas, kuvia seuraa lisää, jahka pojat heräävät!