Väsy vaivaa raskaan työn raatajaa... Vaikka työ ei fyysisesti raskasta olekaan, niin henkinen kuormittavuus on nyt aika suurta. Päivään mahtuu tasan aamuherätys, aamutoimet, työpäivä, ruuanlaitto, koirien kanssa puuhailu, tunti telkkaria ja sitten taas nukkumaan uutta ihanaa työpäivää varten. Tämä selittäköön lyhyesti sen, miksi blogimaailman päivitys ei ole ajantasaista..

Viime viikolla koettiin sellainen ihme, että Tarmo heräsi lumiauran kolinaan ulvoen. Molemmat koirat kyllä siis lumiauraan herää, mutta kun Sulo säntäsi haukkuen ovelle ihan kuin se aura olisi nyt sisälle tulossa, niin Tarmo nousi sängylle istumaan, nosti pienen kuonon kohti taivasta ja ulvoi.. Siis meillä asuu pieni susi! Kyllähän Sulokin siis joskus ulvoo, mutta lähinnä mummolan sävelmiä soittavalle kellolle.. Collie ja susi.. Ja minä kun luulin omistavani kaksi shelttiä...;)

Sunnuntaina käytiin Tarmon ja Piian kanssa harjoittelemassa shelttierkkaria varten Kuopiossa match show`ssa. Ja yhtä kokemusta rikkaampia ollaan, vaikka ei nyt mitään erityisiä mainintoja saatukaan. Tarmo sai sinisen nauhan, mutta sinisten kehästä ei sitten päässyt sijoituksille. Ihme kumma, Tarmo osasi ihan hienosti seisoa paikallaan, mutta kävelyä pitää harjoitella. Ja emäntä kun luuli harjoittelun tarpeen olevan ihan toisin päin.. Ja pitäisi varmaan harjoitella todella rankasti käytöstapoja muutenkin.. Ensin raukka pelkäsi näyttelypaikalla niin, että kuono oli kuolasta märkänä. Jotenkin näyttelypaikassa oli kai sitten automainen tunnelma. Mutta sitten kun paikka alkoi tuntua turvalliselta, alkoi Tarmo haukkua räksyttää kehässä kulkeville koirille.. Ja emäntää nolotti. Mutta kun ei se oikeasti kotona noin käyttäydy, niin karsi sitä käytöstä sitten jollakin. On vaan raukka niin innoissaan kaikesta toiminnasta.

Sunnuntai-iltana käytiin vielä Tarmon kanssa Hennaa ja Nukaa tapaamassa, lenkkeiltiin myös yhdessä koirien kanssa. Illalla Tarmoa kyllä todella väsytti! Mutta aika väsy oli Sulokin. Treenit oli isännän kertoman mukaan menneet jälleen hienosti. Muutenkin Sulo on edelleen käyttäytynyt tosi aikuismaisesti, hevosista ei tosissaan enää välitetä pätkääkään, liikkui ne millä vauhdilla hyvänsä, eikä omalla kotitiellä tarvitse enää läheltä ohi ajavia autojakaan haukkua ja hihnassa tempoa.