Emännän ihanaa sunnuntaipäivää häiritsee se tieto, että huomenna on jo työpäivä. Niin se viikonloppu hujahtaa aina käsistä. Sunnuntai on kuitenkin lähtenyt mukavan kiireettömästi liikkeelle; aamulla nukuttiin pitkään (jos ei siis oteta lukuun sitä, että ensimmäisen kerran kello soi kuudelta Tarmon aamupisua varten) ja sitten vielä herättyä otettiin koirulit köllimään sänkyyn emännän ja isännän kainaloon. Tai siis Tarmo mahtui kainaloon ja taisi nauttia siinä olemisesta, kun sitä rupesi uudestaan unettamaan. Sulo seilasi milloin jalkojen, milloin massun päällä rapsutusten toivossa. Vähän meinaa ainakin emäntään sattua, kun Sulo astelee massun päällä... Kun herääminen oli lopulta onnistunut, lähdettiin lenkille koko porukka ja tunnin verran oltiin ulkona. Nyt on pesukone päällä, kohta isännän pitäisi lähteä töihin ja Sulolla olisi agi-treenit iltapäivällä. Ja siinähän se ihana sunnuntaipäivä sitten menikin.

Viikko on mennyt tosi nopeasti. Isäntä oli lähes koko viikon kotona, torstaina työreissulla, minkä vuoksi koirulit olivat emännän työpäivän ajan, kahdeksan tuntia, keskenään kotona. Tarmo ei ollut tuona aikana tehnyt yhtään pisua, superhienoa! Hiirenmentävä aukko on vaatehuoneesta nyt tukittu ja emäntä voi hengittää vapaammin. Ja se pitää vielä mainita, että Sulosta on todella tullut ahne! Torstaiaamuna, kun emännän piti kesken aamukahvinsa lähteä viemään Tarmoa ulos kakalle, Sulo oli varastanut emännän ruisleivän palaset pöydältä! Ja se on oikesti tosi ihme, koska Sulo ei ole koskaan varastanut mitään pöydältä. Kun emäntä tuli sisälle, Sulolla oli kokonainen ruispala puolittain suussa ja sille tuli kiire nielaista se, ettei emäntä sitä vaan pois ota. Sinne meni siis emännän makkaraleivät! Joudutaan ilmeisesti Sulonkin vuoksi nostelemaan kohta leipäkoria pois pöydältä kun lähdetään töihin.

Eilen Tarmo ja emäntä pääsivät Piian matkassa tapaamaan Tarmon Lotta- ja Lily-siskoja. Kovasti olivat siskot kasvaneet, Tarmo oli selkeästi pienempi kuin siskolikat. Vauhtia pennuilla riitti, kun ensin oli alkukainostelusta päästy. Mukava oli kyllä pentuja tavata, toivottavasti nähdään sisaruksia uudestaankin.

Vaikea oli kyllä vauhdikkaista pennuista ottaa kuvia, varsinkin kun emännän ja isännän kamera on vanha ja hidas. Uuden kameran hankinta siis edessä.

Tarmon matkapahoinvointi tuntui emännästä jälleen pahalta. Aamulla kun lähdettiin kotipihasta Tarmo alkoi kuolata autossa ennen kuin se edes lähti liikkeelle ja siinä vaiheessa kun oltiin Piian pihassa Tarmo oksensi. Vaikka ei ollut saanut aamulla mitään ruokaa. Matkalla Jyväskylään Tarmo kuolasi, oli raukka ihan märkä kun otettiin perillä autosta. Illalla, kun oltiin jälleen Piian pihassa ja emännän auto oli käynnissä, Tarmo alkoi kuolata emännän sylissä, ennen kuin oli edes autoon nostettu. Niin ihanaa on Tarmosta automatkustus!